Voi tätä minun kolmikkoa!
Kesken neliviikkoisen agitreenitauon pistäydyttiin naapurikaupungissa
kinkunsulatusagiepiksissä! Ja mitä tekivät "treenaamattomat" koirat:
Saimi möllimedi tulos 0, aika - 12,96, sij.4.
Pipsa maxi 1 tulos 10 (A:n
kontakti ja viimeisen aidan rima ), aika - 9,09, sij. 3.
Hermanni mini 2-3 tulos 0, aika -4,00, sij. 1. !!!
Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen mitä taakkana
kannat.
Lau järjesti vielä 13. ja 14.12. agilitykisat, ja kun kisat olivat naapurikaupungissa Lappeenrannassa, niin ilmoitin sekä Hermannin että Pipsan kisoihin.
Hermannille otin kaikki kolme rataa lauantaina ja Pipsalle sunnuntaina kaksi agilityrataa seurakaverini Teijan ohjauksessa ja hyppyrata minun kanssa. Tuomarina LPR:ssa kaikilla radoilla oli Rauno Virta.
Lauantaiaamuna alkoi sakea lumisade, jota kesti puoleen päivään asti. No eihän hallissa sentään satanut, mutta lämmittelyt ja jäähyttelyt oli hieman hankalat, koska lumi paakkuntui Hermannin tassukarvoihin.
Voi miten minua jännitti ennen ensimmäistä agilityrataa, eipä ole pitkään aikaan ollut moista tunnetta. Ja Hermanninkin lämmittelin eri tavoin kun aiemmin - leikittiin makkaraleikkiä - saako Hermanni käden, jossa on makkara, kiinni. Ilmeisesti leikki kannatti, sillä rata onnistui aivan upeasti. Hermannin etenemä oli 4,11 m/s eli sama kuin kuumina kesäpäivinä!!! Tulos agiradalta 0 ja sijoitus 3. :)
Toinen agirata ei enää jännittänyt niin paljon, mutta lämmittelin Hermannin taas leikittämällä. Ja taas 0-tulos ja sijoitus 4. Hyppyratakin meni hienosti, mutta nyt rimat olivat 35 cm:ssä! Hermannista näki, että hyppääminen ei ollut niin sujuvaa kuin aiemmilla radoilla, mutta silti 0-tulos alle ihanneajan ja sijoitus 4. Hermannille siis tripla 0-tulos!!!
Hermannilla on nyt 6 agilityradan nollatulosta ja 3 hyppyradan nollaa eli SM-nollat olisivat kasassa. No - emme ole lähdössä ensi kesänä Ouluun SM-kisoihin -vauhti ei riitä ja Hermannilla on taas ensi keväänä vuosi lisää ikää ;)
Hermannille triplanollatulos!!!
Pipsan ohjaamisessa ja lähtötilanteen harjoittelemisessa on kokeiltu kaikenlaisia keinoja. Viime kisojen jälkeen kysyin seurakaveriltani, eikä hän voisi kisata muutaman radan Pipsan kanssa. Teijalla itsellään on kisakoirina karkeakarvainen saksanseisoja ja parsoni. Teija harjoitteli nelisen kertaa Pipsan kanssa. Pii istui kiltisti lähdössä odottaen lupaa Teijalta, kontaktiesteet suoritti niin kuin olen opettanut - 2 of 2 on - eikä lähtenyt liikkeelle ennen kuin sai luvan. Ja hypyt sitten - niin hallittua ja kaunista menoa, mutta vauhtia oli vähemmän kuin minun kanssa.
Teija ja Pipsa vuoden viimeisissä ykkösten treeneissä ennen Lappeenrannan kisaa. Ennen keppejä Pii pistäytyi minun luonani ;)
Sunnuntaina oli sitten Pipsan vuoro kisata. Lähtö onnistui, Pii odotti Teijan lupaa lähteä. Kolmantena esteenä oli kepit, mutta Pipsa jätti viimeisen keppivälin pujoittelematta, kääntyi etsimään minua. Teija sai kuitenkin Pipsan aloittamaan pujottelun uudelleen - ensin tosin Pii meni kakkosväliin, mutta toisella kertaa oikein. Ja loppurata oli virheetön! Tulos 10, yliaikaa + 8.56 ( ne kepit) ja sijoitus taisi olla 8. Teija teki oman koiransa, saksanseisoja Jörön kanssa puhtaan radan sijoittui 2. ja sai sertin!
Toiselle agiradalle Pipsa lähti aivan yhtä nätisti kuin ensimmäisellekin. Hieman jännitystä aiheutti puomi, jolle Pii aikoi mennä vaikka ei pitänytkään. Teija sai kuitenkin Piin hallintaan ja rata sujui loppuun asti hienosti! 0-tulos ja voitto!!!!
Maxi 1:n hyppyrata oli viimeinen, ja Pii lähti radalle siis minun kanssa - ja karkasi lähdössä!
Myöhästyin neljänneltä esteeltä ja se kostaantui kepeille menovirheenä. Sen jälkeen rataa mentiin ja lujaa! Rimat kolisivat ja olin aivan varma, että tulos on 20 tai jotain..... Mutta yllätys - vain yksi rima oli pudonnut. Tulos 10, aika - 10,16 ja sijoitus taisi olla 6. :)
Pipsan ja Hermannin Iittalan lasit :)
O-voitto maxi 1 :ssä
Kiva lopettaa kisavuosi 2014 tällaiseen viikonloppuun. Ensi vuonna jatketaan!
FB:ssä on kiertänyt haaste kertoa elämänsä koirista.
Oli mielenkiintoista paneutua omaan "koirahistoriaansa". Monet tunteet nousivat pintaa, kun muistelin edesmenneitä ja nykyisiä koiriani. Samalla tajusin miten paljon kaikki koirani ovat antaneet elämääni sisältöä, ystäviä ja rakkautta.
Elämäni koirat:
1/5 Sain ensimmäisen koirani kaksitoista vuotiaana kauan jatkuneen
kinuamisen jälkeen. Toivoin collieta, mutta yksinhuoltajaisämme mielestä
rotu oli liian suuri kerrostaloasuntoon eikä isä oikein uskonut, että
jaksaisin huolehtia koirasta. Mutta sitten löysin kennelliiton
pentuvälityksen kautta ns. minilassien eli sheltin pennun. Ja isä
suostui ostamaan koiran! "Päti", of Oak Backwood Bat, sai kuulla
vuosien ajan monet salaisuudet, sekä ilot ja murheetkin. Päti oli
ylisuuri sheltti, jonka kanssa tutustuin tokoiluun.
2/5 Iro ja Miki, Bridemoor's
Ironside (trikki) ja Bridemoor's Moody Mic Mac (soopeli).
Iro tuli
taloon Pätin viimeisenä elinvuotena 1983. 1984 meille muutti vielä Miki,
"pahnan pohjimmainen". Koirilla oli ikäeroa puolisen vuotta - ja
vannoin useamman kerran, ettei minulla ole enää IKINÄ kahta koiraa
yhtäaikaa! Kahden pennun kouluttaminen ei oikein sujunut silloin. Iron
ja Mikin aikana perheeseemme syntyi neljä poikalasta. Koirat olivat
perheenjäseniä ja ulkoilukavereita.
Kuitenkin lapset pyysivät useamman kerran lemmikkiä; kun sanoin että
onhan meillä Iro ja Miki, niin vastaus oli: " ne on olleet aina!" - ihan
kuin olisivat olleet huonekaluja :)
Iro lähti sateenkaarisillalle 1994, mutta Miki eli 17-vuotiaaksi. Mikin
jälkeen olin ensimmäisen kerran kolmeen kymmeneen vuoteen ilman
koiraa.....
3/5 Tämä on varmaan vaikein päivitys tällä saralla - elämäni koira, australianpaimenkoira Sasta , Dancing Skies Shasta, 2001 - 2007.
Sasta oli ensimmäinen aussieni ja ensimmäinen koira, jonka kanssa
tutustuin agilityyn. Alku oli hankalaa - minä en osannut mitään ja koira
oli aivan huippu! Brutuksen kiertopalkinnon perusteissa Sanna sanoi:
"Sasta on koira, joka vaatii ohjaajaltaan paljon ja siinä missä koira
kehittyy on ohjaajankin kehityttävä. Sastan
kaltaiseen koiraan ei moni ole aiemmin törmännyt, sillä tuollaista
fysiikkaa ei monella koiralla ole, aivan uskomaton tapaus" . Sastan ja
minun yhteistyö agilityssä toi meille lopulta kaksi ns. vanhaa serttiä
kolmosluokassa, eli Sasta oli yhtä vaille valio. Sasta oli upea
harrastuskoira, mutta - ongelmat olivat kotioloissa. Ystävien ja
kouluttajien apu, koiraterapeutit ja uudelleen sijoitusyritys - mikään
ei tuonut apua. Joten kun elämäntilanteeni muuttui, jouduin punnitsemaan
vaihtoehtoja: luopua koirasta vai antaa lasten pelätä. Sasta
nukutettiin kaksi päivää SM-joukkuekisan jälkeen kesällä 2007. Sasta vei
mukanaan ison palan sydämestäni.
4/5 Hermanni , Amorosan Hermanni
Astan äiti, joka oli agilityseurakaverini ja shelttikasvattaja, kysyi
minulta vuoden 2003 loppupuolella enkö ottaisi shelttiä Sastan kaveriksi
ja harrastuskoiraksi. Arja halusi mahdollisesta tulevasta pentueesta
ainakin yhden koiran agilityn pariin. Epäröin ja pelkäsin, että Sasta
syö pennun! Näin Hermannin ensimmäisen kerran 24.4.2004 10 päivän
ikäisenä, päivänä jona teimme Sastan kanssa ensimmäisen nollatuloksen
ykkösissä Mah:n kisoissa. Hermannista
tuli minulle oiva harrastuskoira ja kiva kotikoira. Ja Hermanni oli se,
joka osasi parhaiten tulkita Sastan mielialoja. Hermannin agilityura
alkoi vauhdikkaasti, puolessa vuodessa nousimme kolmosiin, mutta sitten
alkoi hankaluudet. Hermanni alkoi kieltäytyä kisoissa keinulta ja
lopulta muiltakin kontaktiesteitä. Harkoissa kaikki sujui hyvin! Lopulta
Mervi alkoi ohjaamaan ja kisaamaan Hermannin kanssa ja keinuongelma oli
poissa. Mutta Hermanni oli jo kahdeksan vuotta ja kisavuosia sekä
vauhtia oli vähemmän jäljellä. Mervin ansiosta pystyin uudelleen
aloittamaan kisaamisen Hermannin kanssa ja olemme saaneet sen jälkeen
kaksi agisertiä: 2012 ja 2013. Hermanni täytti huhtikuussa 10 vuotta ja
vauhti agissa hiipuu hiljalleen. Mutta Hermanni rakastaa agilitya yli
kaiken! Hermanni on super - pieni suuri sheltti! ja rakas meille
kaikille <3
5/5 Pipsa, Shepmate's Awesome Pii, Pippuri, Piiperoinen, "Porsche".... Rakkaalla (koira)lapsella on monta nimeä!
Kun vuoden 2008 alussa kerroin lapsilleni, että toivoisin saavani vielä
australianpaimenkoiran, he olivat erittäin varautuneita - muistivat
Sastan. Pipsa tuli meille elokuussa 2008! Ja valloitti meidän kaikkien
sydämet - Pii on ihana perhekoira! Täysi mussukka, tykkää halailusta,
laittaa "painavan" päänsä polvelle, nukkuu päikkärit vieressäni, sitä saa
silittää ja rapsuttaa niin paljon kuin vain haluaa. Mutta sitten
agilityssa alkaa luultavasti toimia Piin pään "mustapuoli" - Piistä
tulee "Porsche". Täysi vauhti, hillitön meno eikä aina ehdi kuunnella,
mihin pitäisi mennä. Agility onkin ollut meille osittain tahtojen
taistelua, Pii osaa upeasti asiat, mutta ei malta tehdä niitä kunnolla
minun kanssa. Piin ainoa nollatulos agissa on seurakaverini Riitan
kanssa tänä syksynä. Se oli muuten tosi jännä rata: itse katsoin radan
ulkopuolella vasen käsi paketissa, miten hienosti Pii meni
Tokopuolella Piillä on kirjaimet TK1, ja tokoilu jatkuu nyt kun nouto
on alkanut sujumaan. Pipsa tykkää pienistä koirista, pitkistä lenkeistä
Saimaan rannalla ja makoisista luista. On Hansun
ansiota, että sain Pipsan - kiitos luottamuksesta! Tuloksemme eri
lajeissa eivät ole olleet ihan alkutavoitteiden mukaisia, mutta paras
asia minkä Pipsa on saanut aikaiseksi, on lapsieni luottamus koiraan<3
PS. Niin ja minullahan on nykyisin kolme koiraa: 2012 perheeseemme tuli Saimi-sheltti. Amorosan Saimi. Saimi taitaa kuitenkin olla ainakin puoliksi poikani Teemun
Aika rientää, paljon on ehtinyt tapahtua viime blogipäivityksen jälkeen. Yritän nyt lyhyesti päivittää puolentoista kuukauden aikaisia tapahtumia :)
4.10. Pipsa kävi agilitykisoissa Kouvolassa - minä olin autonkuljettajana ja Riitta kisasi Piin kanssa.
Agiradat hienoja ja siistejä, mutta pienien virheiden takia ei tuloksia tullut. Hypärillä Pii
päätti ennen keppejä käydä moikkaamassa minua, mutta jatkoi sitten rataa
Ja tässä Pii lähdöt: Eka radalle lähti ilman lupaa ja kolmannelle Riitan käskystä - mutta se toinen agirata.....
Kouvola B-rata kokonaisuudessaan. Harmittavasti yksi ylimääräinen este
osui matkalle, muutenhan rata oli sujuvaa pientä Piin ihmettelyhetkeä
lukuunottamatta.
Torstaina 16.10. LAU:n agiepiksissä kisasin Hermannin ja Saimin kanssa, Pii harjoitteli vain lähtöhypyn takana paikalla istumista ;) Hermanni oli "unohtanut", miten putket suoritetaan tai sitten kipsi kädessä ohjaaminen oli huonoa ja epätarkkaa? Saimi sensijaan oli vauhdissa: vain yksi kielto, kun yritin ohjata Saimia niin kuin Hermannia. Tulos kuiten 5. , -18,15 ja sij. 1. :)
Saman viikon sunnuntain akävin vielä toisissa agiepiksissä. Tällä kertaa Kiitorekun uudessa, lämpimässä halllissa. Piin kanssa harjoittelin edelleenlähtöä. Hermanni osasi nyt putketkin, mutta puomin alastulolta vitonen. Saimi teki elämänsä ensimmäisen puhtaan radan möllikisoissa ja sijoittui 2. ( -13,69)!!!
Sain kipsin pois kädestäni 20.1. ja vakuutusyhtiö ilmoitti: "Suomen Agilityliiton sporttiturvavakuutuksenne perusteella korvataan
lääkärin määräyksestä max 10 kertaa fysikaalista hoitoa. Voitte valita
itse hoitolaitoksen." Ja fysioterapia alkoi seuraavalla viikolla. Nyt käsi alkaa olla muuten kunnossa, vain voimaa puuttuu.
25.10. kisasin Piin kanssa LAU:n virallisissa agilitykisoissa. Ja lähes kahden kuukauden agilitytauko ( siis minun ohjauksessa) näkyi. Yhteistyö Piin kanssa ei sujunut ollenkaan. Pii vain pyöri edessäni eikä hakenut esteitä. Molemmilta agilityradoilta hylky, mutta hyppyrada väännettiin väkisin. Tuloksena 10 , -0,71 ja sijoitus 4. HUH!! Sunnuntaina 26.10. oli Hermannin vuoro. Kisasin kaksi agilityrataa ja molemmilta hyl ohjausvirheiden takia. Saimi mitattiin sunnuntaina, koska pelkäsin, ettei se anna mitata itseään sitten joskus, kun- jos- ehkä joskus aloitamme virallisen kisaamisen. Jalonen mittasi Saimin mediksi, niin kuin itsekin oletin.
Kuukausi vaihtui pimeäksi marraskuuksi. Lunta ei näkynyt ja maa oli musta. Pii vietti pyhäinpäivän iltaa näin:
Perjantaina 14.11 oli taas LAU epäviralliset agikisat. Nyt Pii yllätti todella - istui niin nätisti lähdössä etten uskonut silmiäni. Ja muutenkin rata sujui, vain yksi aita hypättiin väärään suuntaan.
Pikkusheltti H kipitti puhtaan radan kilpailijoissa ja sijoittui 2.
Saimi teki saman medimölleissä, sij. 3, - vain yksi "hidastuminen" kun
korotin ääntäni ennen puomia - on se herkkis :)
Sunnuntaina 16.11Imatran Kennelkerhon viralliset agilitykisat Hermannin ja Pipsan kanssa. Nyt Pii ei enää suostunutkaan rauhoittumaan, vaan karkasi lähdössä. Tulos oli hyl, kun jäin jälkeen liian paljon ja Pii ehti suorittaa väärän putken. Hypäri sujui jo paremmin, mutta viimeinen keppiväli jäi pujoittelematta, enkä huomannut sitä. Nyt täytyy todeta, että onneksi radan lopussa tuli myös hylkyvirhe, muuten olisin hehkuttanut tulosta. Hermanni odotti koko päivään autossa, koska Pii radat olivat aamulla, sitten toimin itse kakkosten ratojen ajan tuomarin sihteerinä. Hermanni pääsi radalle vasta iltapäivällä. Mutta silti pieni sheltti yritti parhaansa. Agiradalla putosi yksi rima, mikä ei ole ollenkaan tyypillistä Hermannille. Aika oli kuitenkin alle ihanneajan. Hypäriltä saimme sitten kuudennen SM-nollan tuloksella -1,22!!!
Sunnuntaina 14.9.2014 pääsin Pipsan kanssa IKK:n järjestämään Marko Vuorenmaan tokokoulutukseen. Sain Markolta hyviä vinkkejä avoluokan liikkeiden harjoitteluun. Parasta kuitenkin oli erilaiset paikalla makuuharjoitukset.
Kahdeksan koiraa paikkamakuussa (oma kuva)
Seuraavat kuvat ovat Pauliina Havon ottamia, kiitos Pauliina!
Piin normiasento; etutassut ristissä :)
Seuraavana viikonloppuna 21.9.2014 Kotkassa järjestettiin Kymen kennelpiirin agilitymestaruuskilpailut. Vaikka vasemmassa kädessäni oli kipsi kisasin Hermannin kanssa niin yksilökisan kuin WUOKS:n minijoukkeessakin. Hermannin hyppyrata oli virheetön, mutta yliaikaa tuli 0,12!!! Hermanni oli hypärin jälkeen 10./39. Jännitin agirataa ja valitsin ohjauskuviot niin että pystyin käyttämään mahdollisimman paljon oikeaa kättä - ja se ei ollut viisas ratkaisu! Kolmanneksi viimeisellä esteellä hylky oli lähellä; Hermanni oli jo tulossa aidan ohi, kun sain sen kuitenkin hyppäämään. Rima tippui, joten vitonen ja yliaikaa 0,20.
Yksilökilpailussa Hermannin lopullinen sijoitus oli 7./38. Ihan hyvin kymmenvuotiaalta koiralta ja kipsikätiseltä ohjaajalta ;)
Joukkuekisa oli jännä. Meidän joukkeessa kisasi kääpiöpinseri, mitteli ja kaksi shelttiä. Onnistuin tekemään Hermannin kanssa puhtaan radan. Tanja ja Senna lähtivät ankkurina matkaan, tekivät virheettömän radan ja lopputuloksena Wuoksen minikoirajoukkeemme voitti!!!
Syyskuun 6. - 7. päivä oli meidän oman seuran viralliset agilitykisat Mikonpuiston kentällä Imatralla.
Ykkösten radat olivat lauantaina. Tuomari Minna Väyrynen oli tehnyt kivan agiradan: Piin lähtö onnistui upeasti aita - pituus ja kepit. Sitten putki -aita - puomi- aita ja putki.Putkelta olisi pitänyt kääntyä renkaalle; käskytin Piitä sen ollessa vielä putkessa rengas-käskyllä, mutta jostain syytä Pii tuli suoraan minua päin! Kaaduin ja otin vasemmalla kädellä vastaan vaistomaisesti. Sattui!!! Mietin hetken mitä teen - eikun ylös ja jatkamaan rataa. Saimme kiellon renkaalta ja lopussa vielä A:n alastulokontaktivirhe. Maaliin tullessa en pystynyt ottamaan Piitä hihnaan, vasenta rannetta koski vietävästi. Seurakaverit auttoivat. Sain kylmäpakkauksen ja tukisiteen ranteeseen ja kyydin päivystykseen. Ranne lastoitettiin ja sain kipulääkettä. Ja takasin kisoihin. Piin tulos agiradalla oli 4. tuloksella 10.
Ollessani lääkärissä seurakaverini Riitta oli pyynnöstäni yrittänyt kisata Piin kanssa seuraavan agiradan, mutta Pipsa oli lähtenyt etsimään minua. Hyppyradan alkuun ehdin jo takaisin ja Riitta yritti uudelleen starttia Piin kanssa. Jäin seisomaan lähtöalueen taakse, jotta Pii näki minut. Nyt Riitan ja Piin lähtö onnistui, Pipsa teki kaunista rataa. Voi että jännitti!!! Pii teki puhtaan radan eli 0-tulos ja ensimmäinen LUVA :)
Riita ja Pii (kuva Mirkka Kalmari)
Pii (kuva Mirkka Kalmari)
Palkinto ( kuva Mirkka Kalmari)
Sunnutaiaamuna tankkasin itseni kipulääkkeillä, laitoin ranteeseen vahvan tukisiteen ja eikun kisaamaan Hermannin kanssa kaksi agilityrataa! Hermannille molemmilta radoilta 0-tulos ja sijoitus 4. Hermannin kuvat Mirkka Kalmari
Maanantaina ranteeni kuvattiin ja sieltä löytyi kaksi murtumaa :(
murtumat radiusluun päässä ja veneluussa :(
Käteen laitettiin lasikuitukipsi ja takasin töihin :)
Ja treenit jatkuivat: agilitya Hermannin ja Saimin sekä tokoa Piin kanssa. Seurakaverin alkoivat treenaamaan agilitya Piin kanssa.
WUOKS:n seuramestaruudet ratkottiin 13.9.2014. Kisasin Saimin kanssa medimölleissä: Saimi voitti tuloksella 10 ( kielto ja A:n alastulokontakti virhe). Kilpailevien koirakoiden radalta Hermannille harmittava kielto putkelta, johtuen huonosta viennistä: tulos 5 ja sij. 6. Nyt vuorostaan Teija kisasi Piin kanssa kilpailevien maksien radan - ja tulivat toiseksi tuloksella 5! (kielto). Aivan upeaa!!!!
Pii on mahtava koira, oli ohjaaja kuka vaan, niin Pii suorittaa rataa taitavasti. Ja jopa hallitummin kuin minun kanssa ;)
17.8.2014 Agikisat Mikkelissä Hermannin kanssa eli mini 3:n 2 agirataa ja yksi hyppyrata.
Hermannille hyppyradalta ja sitä seuraavalta agiradalta 0-tulos eli tuplanolla!!! Hermannin etenemä oli tosi hyvä: hypärillä 4,19 ja agiradalla 3,84 m/s . Viimeisellä agiradalla olin kai jo niin vauhdin hurmassa, että jarrutukset unohtuivat ja H paineli A:lta suoraan putkeen eikä kääntynyt oikealle niin kuin olisi pitänyt ;)
Tuplanolla Mikkelissä 17.8.2014 Hermanni <3
19.8.2014 Imatran Kennelkerho järjesti Speed-race, möllirallytoko ja putkiralli-tapahtuman.
Pipsa juoksi kaksi Speed-race osuutta; 50:n metrin matka taittui ajassa 6,65 , keskinopeus 38,7 km/t.
Möllirallytokoa kokeilin ensimmäisen kerran Pipsan kanssa. Säännöt olivat oudot ja Piin virheet johtuivat minun tietämättömyydestä. Mutta ei se tulos mikään huono ollut 79/100, ajassa 1.05.
Sitten putkiralli: neljä putkea muodosti radan, putkia mentiin yhteensä 7 kertaa. Pii kisasi vain yhden radan ja meni neljänteen putkeen väärästä päästä. Sen korjaaminen vei meiltä palkintosijan, mutta hauskaa oli :) Piin aika 18,93, yhden putken uusimisen kanssa.
Hermanni kisasi putkirallin myös ja oli kilpailevien pienien koirien kolmas! Aika 18,38. Saimi sai kisata pienissä möllikoirissa - yksi putken ohitus, mutta sijoitus 3. Aika 20,56.
Rallytoko ja putkirallikuvat co Margareetta Lennroth-Hulkkonen
Rallytoko: Lähtö
kierrä koira
pujottelu
Hermanni putkessa
Pii lähtö
Pii putkessa
24.8.2014 oli Pipsa vuoro kisata agilitya ja tällä kertaa Savonlinnssa. Pii teki loistavat radat, mutta... yksi pieni lipsahdus kahdella radalla samanlaisessa kohdassa vei mahdollisuuden tuloksen saamiseen. Pii hyppäsi aidan väärästä suunnasta sekä hyppy- että agiradalla. Toisella agiradalla Pii lähti pujottelusta yhtä keppiä liian aikaisin ja ehti hypätä seuraavan esteen. kuvat Miia Kierikki-Malinen
Ei!!!!
Elokuun viimeinen viikonloppu Pipsan kanssa Kotkassa Lintukodossa pyrrileirillä
.jpg)
.jpg)
