Iloa ja surua

Joulukuu alkoi meillä vuoden viimeisissä agilitykisossa. Koska Lappeenrannassa Hurmalta jäi viimeinen 0-tulos maxi 2:ssa saavuttamatta, päätin vielä kisata Kotkassa 3.12.2017. Ilmoitin Hurman kaikille radoille, ja hyppyrata oli ensimmäisenä. Hyppyradalle Jari Suomalainen oli laittanut meille haasteelllisen keppikulman, ja sieltä vitonen, mutta alle ihanneajan,  - 5.32, vaikka rimat olivat 60 cm:ssä. Ja Hurma oli 3. 😊
Ensimmäinen agilityrata oli meidän paras, rimat edelleen 60 cm. Hurman tulos - 2.47, ja 3!. Mutta vain kaksi ensimmäistä sai LUVAn, joten luovuin jo toivosta, että Hurma nousisi kolmosiin. Viimeiselle radalle Jari laski rimat 55 cn:n, mutta nyt Hurma oli jo väsynyt. Keppien pujottelu oli maailman hitainta ja muutenkin meno oli tahmeaa..... Olin jo päivittämässä fb:n, että saimme merkinnän kilpailukirjaan ja saimme palkintoja, mutta emme nousseet kolmosiin, kun Riitta Oksman toi minulle Hurman kilpailukirjan, jonka välissä oli SERTI!!!!!
Tuolla viimeisellä radalla Hurman tulos oli -0.54, ja sijoitus 2. 😮

Hurma pikkumaxi, luokka 3.

FB-päivitykseni 3.12.2017: 
"Hei, hei maxiluokka ja 60 cm rimat! Hurma jatkaa ensi vuonna pikkumaxeissa ja KOLMOSISSA :) 
Vuosi sitten Jari Suomalainen mittasi Hurman maxiksi; 43,3. Jos näin ei olisi käynyt, niin hyppytekniikkatreenit olisi jäänyt tekemättä. Puoli vuotta sitten aloitettiin kisaaminen ja tavoitteena oli yhteistyön löytyminen.
Tänään Jari tarjosi Hurmalle kaksi agilityradan nollaa; ekalla oltiin kolmansia, joten ei saatu sertiä, mutta meidän kisavuoden viimeisellä agiradalla Hurma teki toisen, "täpärän" nollan, ja oli 2. Joten serti ja siirto kolmoisiin :) :) :)
Kiitos Kirsi ja Sampo pentuajan pohjatyöstä ja Riitta sekä Kati hyvistä opeista ja viimeistelyistä!
Hurman vuosi on ollut mahtava; ensin kesällä FI MVA, pari viikoa sitten RTK 2 ja nyt tämä, Hurma" <3

Surullista tässä joulukuussa oli päätös antaa pienen, rakkaan Hermannin lähteä sateenkaarisillalle. Sheltti Hermannin vointi alkoi huonontua vuosi sitten. Vähitellen kunto vain heikkeni, Hermanni nukkui paljon, joi paljon, pissi paljon, ja joulukuun alussa lopetti syömisen ja alkoi oksennella. Päätös ei ollut helppo, vaikka olin jo usean kuukauden ajan miettinyt tätä.
Ikävä on kova, Hermanni oli aivan supersheltti; kaikkien kaveri, kaunis, nopea, ylikaiken agilitya rakastava, ihana harrastuskaveri! Hermanni kanssa kisattiin kaksi kertaa miniluokassa agility SM-kisoissa, ja kummallakin kerralla tehtiin 0-tulos hyppyradalla. Hermanni sai kisa-aikanaan agilityssa Kymen kennelpiirin piirinmestaruuskisoissa yksilöhopean ja joukkuekullan.

17.9.2017 kuva Asta Vertanen

 

Agirotu 5.7.2015; , senoriohjaajien 3. ja kilpailevien minijoukkueiden 2. 

Hermannin viimeiset agilitykisat 25.3.2016, 10 vuotta kisauraa täynnä!

Amorosan Hermanni 11.4.2004 - 12.12.2017